Täällä uuninpankolla on sitten ihana olla,niin lämmin,että villasukat saa kyllä riisua pois,mutta äiti kyllä varmasti heti huomaa,ja käskee laittaa takaisin,minkähän takia,kun on niin lämmin?
Täällä on niin kiva leikkiä,saa vaikka vaklata muita,mitä äiti nytkin mahtaa tehdä,tekeeköhän taas tänä iltana niitä hyviä hellakökköjä,vai mitä siellä hellanvieressä mahtaakaan häärätä.
Kyllä se tekee niitä tänäänkin,kivaa,ne on sitten niin,niin, hyviä!
Äiti laittaa taikinaa hellan päälle,ja kihinä vaan kuuluu,ja hetken päästä hyvä tuoksu täyttää keittiön joka sopukan....
(Paitsi oikeeta nimeä en muista nytten,vaikka kuinka koittaisin muistella,se dementtia varmaan,mutta sellasia hellalla tehtyjä pikkupannareita ne olivat,taikina oli sellasta paksumpaa kuin lettutaikina,aika paksua,eli se melkein samantien siihen kun hellalle sen äiti kauhalla sitä taikinaa laittoi,niin alkoi paistuun,pikkasen vaan levisi,,laitan nimen ,jos muistuu mieleeni,,,)Mutta sellasia hellakökkäreitä ne olivat,silläkin nimellä niitä kyllä silloin kutsuttiin,mutta leikillään,eli oikee nimi ei oo hellakökkäre.Mutta toivottavasti siskoni muistavat,ja laitan sitten oikeen nimen,jos muistuu mieleemme.
15.7.2008
Nyt ensin
laitan ihan pienen muiston......
Mikä on mun ihan ensimmäinen lapsuusmuisto,ja siinä en ole voinut olla kovin vanha vielä,en ole osannut kävelläkkään vielä,jos edes kontatakkaan..
Muistan vain sen,kun makasin lattialla selälläni,ja jotenkin olin saanut itseni hivutettua kirjahylln lasikaapin eteen,ja sitä mä siinä sitten potkin,ja muistan vieläkin sen kauniin helinän,mutta muistan senkin,kun mut pois vedettiin siittä lasin läheltä,ja aina sain itteni sinne takaisin hinattua,ja taas potkimaan,ja voi että,miten ihana kilkutus siittä kuuluikaan...
Että ei ne pienet nyt ihan sen vuoksi tee tuhmia,että olisivat tuhmia,koska mä tein sen aina uudelleen ja uudelleen sen vuoksi,kun se oli niin ihanaa ääntä,mikä siittä lähti!
Ja mähän olen aina ollut tosi kiltti lapsi!!
Mikä on mun ihan ensimmäinen lapsuusmuisto,ja siinä en ole voinut olla kovin vanha vielä,en ole osannut kävelläkkään vielä,jos edes kontatakkaan..
Muistan vain sen,kun makasin lattialla selälläni,ja jotenkin olin saanut itseni hivutettua kirjahylln lasikaapin eteen,ja sitä mä siinä sitten potkin,ja muistan vieläkin sen kauniin helinän,mutta muistan senkin,kun mut pois vedettiin siittä lasin läheltä,ja aina sain itteni sinne takaisin hinattua,ja taas potkimaan,ja voi että,miten ihana kilkutus siittä kuuluikaan...
Että ei ne pienet nyt ihan sen vuoksi tee tuhmia,että olisivat tuhmia,koska mä tein sen aina uudelleen ja uudelleen sen vuoksi,kun se oli niin ihanaa ääntä,mikä siittä lähti!
Ja mähän olen aina ollut tosi kiltti lapsi!!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)