laitan ihan pienen muiston......
Mikä on mun ihan ensimmäinen lapsuusmuisto,ja siinä en ole voinut olla kovin vanha vielä,en ole osannut kävelläkkään vielä,jos edes kontatakkaan..
Muistan vain sen,kun makasin lattialla selälläni,ja jotenkin olin saanut itseni hivutettua kirjahylln lasikaapin eteen,ja sitä mä siinä sitten potkin,ja muistan vieläkin sen kauniin helinän,mutta muistan senkin,kun mut pois vedettiin siittä lasin läheltä,ja aina sain itteni sinne takaisin hinattua,ja taas potkimaan,ja voi että,miten ihana kilkutus siittä kuuluikaan...
Että ei ne pienet nyt ihan sen vuoksi tee tuhmia,että olisivat tuhmia,koska mä tein sen aina uudelleen ja uudelleen sen vuoksi,kun se oli niin ihanaa ääntä,mikä siittä lähti!
Ja mähän olen aina ollut tosi kiltti lapsi!!
Tietoja minusta
- Harakka
- 71v. äiti, vaimo ja mummuliinikin. Valokuvaus on mulle sydäntäni lähellä oleva harrastus ja siihen kaikkeen liittyvä. Luonnossa liikkuminen on mulle terapiaa, vaikka tällä hetkellä liikkuminen onkin mulle haaste. Mutta luonto itsessään on mulle todella tärkeä! Maalaamista ja piirtämistä myöskin harrastan. Käsitöitä myös teen tosi paljon, kunpa aika vaan riittäisi tähän kaikkeen.
2 kommenttia:
Täällähän on hauska pieni tarina. Oikein ilmeikkäästi kerrottu. Olet ollut kauniin perään lapsesta asti, oletko muuten musikaalinen? Varmaankin.
Kiitos leijonainen,mistä arvasit,että ainakin joskus nuorena olen ollut musikaalinen,nykyään soitan tota pianoa silloin,kun ketään ei ole kuuntelemassa...
Lähetä kommentti